Hipsutin

Miulla on ollut pari viikkoa tunnetta, että olen tulossa kipeäksi. Kurkku on kipeä, kuumeinen olo, lihaksia heikottaa.. Mutta kun en vaan tule! Tänä aamuna jätin kuntotaekwondotreenit välistä, koska olin ihan varma, että nyt se flunssa iskee. Nukuin päiväunet ja nyt illalla tajusin, ettei olekaan enää yhtään kipeä olo, siis mitääh?! En siis todellakaan haluaisi tulla mihinkään flunssaan, mutta nyt melkein jo rukoilen sen tulevan, sillä nää oireet on tosi inhottavia! Nyt kun paino ei jojoile, niin flunssa jojoilee 😉

Olen kuitenkin liikkunut tämän ”juupas-eipäs -flunssailuajan” yhtä ahkerasti, kuin aiemmin. Eilen olin menossa juoksemaan, mutta kilometrin juoksun jälkeen vaihdoin kävelyyn, sillä en yksinkertaisesti vaan enää jaksanut juosta. Noh tänään yritin sitten illalla uudella yrityksellä. Jaksoin juosta 7km ja sitten sama, en enää jaksanut. Mietin matkan aikana, että olenkohan nyt kuitenkin tehnyt vähän liikaa treeniä viikossa. Olen siis yleensä juossut sen 9,4km kahdesti viikossa, kaksi-kolme salipäivää, yksi body pumppi ja kolme aamuaerobista vielä päälle.. Tuntuu, etten enää oikein palaudu entiseen malliin salipäivistä. Olen siis tälläkin viikolla pitänyt vähintään yhden välipäivän salipäivien välillä, mutta silti tuntuu, että lihakset ovat todella kipeitä, eivätkä palaudu entiseen malliin. Lisäksi minulla on kokoajan sitä samalaista lihaskolotusta, mitä flunssan aikaan on (eli tuntuu siltä, kuin katujyrä olisi ajanut päältä). Tekisi mieli ottaa buranaa, sillä tuntuu siltä, kuin lihaksissa olisi tulehdustila päällä.

Ajattelin, että ensi viikolla teen reilusti keveämmän liikuntaviikon. Pidän 1-2:n lepopäivän sijasta kolme lepopäivää. Jos kävisin vain reippaalla kävely-hölkällä kahtena päivänä ja kahtena päivänä salitreeni aiempaa kevyemmillä painoilla. Katsotaan onnistunko tässä, sillä herkästi alkaa pelottamaan, että paino nousee takaisin. Noh, ruokavalioon pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota (paitsi että keskiviikkona miun pittää mennä avokin ja hänen kaveripariskunnan kanssa pitsalle, ehhhehhee). Hei, mie kirjoitin PITÄÄ mennä pitsalle, eikä että SAA mennä. Meidän pitää nimenomaan siis syödä pitsaa, sillä tällä avokin ystävällä on joku lahjakortti sitä varten.

Pelottaa vähän, että miksi mie näin paljon otan paineita ja valmiita morkkiksia jostain pitsan syömisestä? 😀 Toivottavasti en saa tästä taas jottai ongelmaa.. Ei siis mitään syömishäiriötä, mutta tää terveyden tavoittelu saattaa mennä vähän liian pitkälle miun tapauksessa. Herkkupäivänkin pitäminenkin tuntuu henkisesti rankalta, sillä saan siitä kuitenkin aivan valtavan morkkiksen, ei hyvä! Nyt pitää lopettaa tämä yliterveellisyyden tavoittelu, ennenkuin siitä tulee ongelma. Mistähän löytäisi sellaisen kultaisen keskitien ja hyvän tasapainon liikuntaan, syömiseen ja omaan terveyteen? Jos joku tietää, niin kertokoon sen miulle!:)

Adios! <3