Hipsutin

Lauantai ja pilvistä.. taas. Olisi kiva, jos se arska tulisi sieltä näkyviin. Nyt on kyllä tullut huomattua, että kevät on ainakin vähän lähempänä, sillä päivällä on paljon valoisampaa ja tietkin on olleet välillä sohjossa. Niin parasta!:)

Olen käynyt (ahkeraan) vaa`alla ja NYT on alkanut näkymään vähän tuloksia, sillä vaaka näytti tänä aamuna 65,6kg! Monelle 400g:n pudotus olisi varmasti suuri pettymys, mutta ei miulle. Miulle se oli TOSI iloinen yllätys, siis 400g, uskomatonta, wow!!!! 😀 Kävin tuossa toissapäivänä terkkarilla reseptiä uusimassa, jolloin hää kyseli miun painoa sinne tietoihin.. Noh, kun hän kerta painon otti puheeksi, niin avauduin tästä miun prosessista ja sanoin, että oon pudottanut kuukaudessa vaan sen yhden kilon. Terkkari oli tästä toista mieltä, eli hänen mielestä se oli tosi hyvä tulos. Hän oli sitä mieltä, että juuri tuolla tahdilla sitä pittää pudottaa, että paino pyssyy paremmin kurissa, kun laihduttaa hitaasti. Mie en sitten tiedä, vittuiliko hää vai ei, mutta miusta se ei oo yhtään hyvä tulos 😀 Noh mie yritän ajatella tuota yhtä kiloa kahtena voipakettina, niin se tuntuu vähän paremmalta. Tai no nyt se alkaa olla lähemmäs kolmea voipakettia, kun tuo pudotettu paino on se 1,4kg.

Mutta nyt tosiaan puolessa viikossa on lähteny tuo 400g, jihuu! Eli joko nyt se paino kävisi oikeasti tippumaan alas? Huomasin tuossa eilen kyllä, että yhdet housut mahtuu ihan ”ok” jalkaan taas pitkästä aikaa. Vähään aikaan ne ei ole mahtuneet.. Mutta vielä pittää saada läskiä pois, että ne mennee hyvin jalkaan! 🙂

Annoin eilen ensimmäistä kertaa kuukauteen luvan karkkipäivälle. Ostin niitä merkkareita, mitkä on Fazer tuonut taas uudestaan myyntiin ja oli kyllä hyviä! 🙂 Jännä oli tosin huomata, että vaikka annoin luvan itselleni ostaa sen karkkipussin ja syödäkin sen sisällön, niin illalla oli vähän morkkis 😀 Maha kyllä turposi karkkien syönnin jälkeen sen näköiseksi, että näytin siltä, kuin olisin ollut kuudennella kuulla raskaana 😀 Noh, vetelinkin sitten koko illan vettä karkin syönnin lisäksi, niin vähän helpotti turvotusta. Yllätyksekseni vaaka näytti kuitenkin tänä aamuna -200g eiliseen verrattuna, vähän kyllä huvitti! 😀 Pitäiskö miun aloittaa nyt siis joku karkkidieetti, kun tällä selvästi paino tippuu? 😀 Söin siis eilen muuten ihan normaalisti, vaikka oli karkkipäivä. En todellakaan käy paastoamaan minkään karkkipäivän takia, sillä hyvin nopeasti saisin itselleni siitä uuden syömishäiriön. Seuraavan herkutteluhetken olen luvannut parin viikon päähän, kun menen siskon ja hänen miehen luokse kyläilemään.

Yritän nyt siis terapioida tässä itseäni uuteen elämäntapaan, jossa se herkku ei tosiaan kuulu jokaiseen päivään, vaan korkeintaan yhtenä päivänä viikossa. Noh, nyt painonpudotuksen aikana sitäkin harvemmin. En siis aio ryhtyä mihinkää, ”ei enää ikinä karkkeja ja sipsejä jne” -elämäntapamuutokseen, sillä tiedän, ettei se ikinä onnistuisi. Järkevämpää on ainakakin minun kohdalla se, että ryhtyy ”kohtuus kaikessa” -elämänmuutokseen.

Oon taas huomannut, kuinka tunnesyöminen on ollut pinnassa ja mielessä tässä viikon aikana. En siis ole sortunut tunnesyömiseen, vaan olen huomannut, että jos on ollut tosi masentava olo, tekee ihan älyttömästi mieli lähteä ostamaan kasa herkkuja syödä ne kaikki. Olen joutunut tekemään paljon henkistä työtä sen suhteen, että ei mitään syömisiä näissä tunnetiloissa. Nyt kun ei ole ollut niitä herkkuja siellä kaapissa, on tunnesyömisfiilikset menneet siihen, että tekee  todella paljon mieli mättää sitten tavallista ruokaa isoja määriä, kun ei ole muuta kerta saatavilla. Mutta en ole antanut periksi sillekään tunteelle, vaan olen kärvistellyt ilman mitään syömistä. Tarkoitan tällä siis sitä, että tällaisen tunnetilan kohdatessa en laita suustani mitään alas, vaan juon korkeintaan vettä. Syön tietenkin sitten muuten ihan normaalisti, silloin kun on oikeasti nälkä! Mutta huhhuh, kun sitä nyt alkaakin huomaamaan, kuinka suuri ongelma se tunnesyöminen on miulle ollut ja on siis vieläkin. Paljon tarvitsee tehdä töitä tämän asian kanssa!

Olen muuten huomannut tässä sosiaalista mediaa kuluttavana henkilönä sen, että tunnesyöminen on valitettavasti aika usein hyväksytty syömishäiriö. Siis monesti lukee eri keskustelupalstoilta (ja kuulee ”oikeassakin elämässä”) sitä, kuinka joku selittää painonpudotuksen epäonnistumista sillä, kun tuli vaikka parisuhteessa ero, töissä on stressiä, läheinen kuollut tai jotain muuta elämää mullistavaa ja sen myötä on sorruttu syömään karkkia ja muita herkkuja. Se on kyllä totta, että nämä ovat isoja elämänmuutoksia ja kauheita asioita, mutta antaako se silti hyväksyttävän syyn sille, että voi ”harrastaa” tunnesyömistä? Vaikeita nämä asiat ovat kyllä. Mutta jos ajattelee sitä sillä, että joku ryhtyy bulimikoksi tai anorektikoksi samoilla syillä, olisiko se silti yhtä hyväksyttävää? Monella varmasti soisi hälytyskellot päässä ja yrittäisi saada kaveria”pois” tästä syömishäiriö-tavasta, oli se sitten bulimia tai anoreksia. Mutta ehkä harvemmin silloin, jos kyseessä on tunnesyöminen.

Miusta on nyt selvästi tullut hirmu pohdiskeleva ja filosofinen tässä elämäntapamuutoksessa. Pitäisiköhän miun varata matka johonkin vuorille, jossa voin viitta päällä ja sauva kädessä meditoida ja miettiä lisää näitä asioita 😀 Se voisi olla ihan mahtavaa! 😉 Noh, ei siitä sen enempää..

Tänään olisi luvassa vielä hiihtolenkki ja syvävenyttelyt. Se hiihtäminen on kyllä aina yhtä kauheata, ainakin ne ekat pari kilometriä. Mutta sen jälkeen alkaa rullaamaan! Olen nyt kaverin innoittamana alkanut käyttämään sellaista Sports tracker-sovellusta, joka satelliittien avulla paikantaa, missä olet ja mihin olet matkalla, siis treenin aikana. Tämä on hyvä lisämotivaatio juurikin noihin lenkkeihin ja hiihtoihin, sillä sovellus antaa jokaisesta treenikerrasta melkosta faktaa! Eli se näyttää siis treenin aikana kulutetut kilometrit, ajan ja reitin eri korkeuserot. Plus tähän vielä keskinopeus, huippunopeus ja paras aika ja nopeus/kilometri. Tämä sovellus on siis ilmainen ainakin android-sovelluksen sisältämiin puhelimiin. Tuossa sovelluksessa on vielä lisähifistelynä se, että se ottaa sykkeet sellaisista sykevöistä, joissa on bluetooth-sovellus. Noh miullahan ei ole, mutta se ei haittaa, kun käytän omaa sykemittaria ja vyötä samalla.

Nyt pitäisi alkaa koulutehtäviä tekemään, kiinnostaa kuin kilo….. Koulumotivaatio on kyllä selvästi jäänyt jonnekkin lomailemaan, sillä sitä ei ole näkynyt eikä kuulunut. En ole koulun luennoillakaan kauheasti käynyt, kun en kehtaa häiritä toisten luentointoa. Herkästi siis keskittyminen menee muuhun, kuin itse luentoon ja alan höpöttelemään kaverin kanssa muita juttuja, hyi minua!:( Tuohon on kyllä saatava parannus. Ehkä ensi luennolla teippaan suuni jesarilla ja otan kaikki virikkeet (=puhelin) pois näkyviltä. Joo näin teen, mutta ilman tuota jesaria!

Ainiin, vielä asiasta kukkakeppiin, sain työhaastattelukutsun Terveystalolle!:) Olisi kiva tehdä oman alan hommia tämän ”aktiivisen” koulunkäynnin ohella. Tekisin kyllä itseasiassa ihan mitä muita hommia tahansa koulun ohella, paitsi en ravintola-alan hommia, koska olen siis aiemmalta koulutukseltani kokki ja tehnyt kaikkea mahdollista ravintola-alaan liittyvää työtä. Ja en tykännyt siis siitä, ei ollut miun juttu se ravintola-ala. Siivoaisin siis paljon mieluummin vaikka paskakaivoja hammasharjalla, kuin menisin ravintola-alalle 😀  Olen tässä aiemmin hakenutkin moneen työpaikkaan, mutta mistään ei ole kuulunut mitään, paitsi nyt sieltä Terveystalolta. Olen kyllä käynyt toisella paikkakunnalla aina koulun lomien aikana tekemässä näytteenottotyötä, mutta sinne on matkaa noin 150km, joten tosiaan työt ajoittuu sinne loma-ajoille. Miun rahatilanne on niin kökkö, ettei pelkkä loma-ajan työ riitä, vaan tarvitsen enemmän työtunteja. Tämä Terveystalo sijaitsisi siis samalla paikkakunnalla, kuin mie asun. Noh, aina saa haaveilla, mutta jää nähtäväksi, miten käy sen työpaikan kanssa..

Mutta niin, nyt pitää oikeasti lopetella tätä blogin kirjoittamista ja siirtyä todella innostavien ja kiinnostavien koulutehtävien tekoon!
PS. saanko käydä ekana Facebookissa ja lukemassa sähköpostia? 😀

Adios! <3