Hipsutin

Nyt on parina aamuna paino ollut sen 62kg, jotenka painon junnaaminen on ainakin väliaikaisesti loppunut. Lisäksi olen päässyt bussillani matkani ensimmäiselle taukopaikalle eli ensimmäiseen tavoitteeseeni. Se oli sitä kuvannollista ajattelua 😉 Matka ensimmäisen levähdyksen jälkeen kuitenkin jatkuu kohti määränpäätä eli 58kg:aa. Ihan vihoviimeinen tavoitteeni on se 56kg, mutta sen kanssa en stressaile niin paljoa, kuin nykyisen projektini kanssa 😀 Alla olevassa kuvassa näkyykin kiloklubin kaaviota entisestä ja tulevasta. Oon painoindeksin mukaan vielä lievässä ylipainossa, mutta laskelmieni mukaan olen 1.3kg:n päässä normaalipainosta, jihuu täältä tullaan! Harmi, kun tuota painonpudotuskaaviota ei saanut kolmelta edeltävältä kuukaudelta, vaan piti valita kuusi edellistä kuukautta. Noh näkyy tuossa silti ihan hyvin tuo tammikuun alun painon junnailu ja ”sykäyksittäiset” painonlaskut. Voisin teetättää tuosta kuvasta taulun seinälle, oon niin ylpeä siitä 😀 Kävin eilen salilla ja säikähdin omaa peilikuvaani, sillä en ole oikein aiemmin tajunnut tätä muutosta. No okei, ”hurjat” viisi kiloa painon pudotusta, mutta kyllä se vaan tuntuu ja näkyy. Mutta niin, olisi tehnyt mieli pysähtyä peilin eteen tuijottamaan sieltä kurkistavaa tyyppiä, mutta en kehdannut toisten sali-immeisten takia (nehän luulee minnuu vielä hulluksi! Tai itserakkaaksi! 😉 ). Menin sitten myöhemminn (tosi ovelana) peilin eteen tekemään ojentajia, jotta voisin vähän tarkastella itseäni peilistä 😀 Mutta niin, tammikuussa ostamani sopivat salihousut roikkuivat päällä ja lisäksi pukemani salipaita ei ollutkaan enää tiukka, vaan sekin roikkui tyhjyyttään ylläni. Olisi tehnyt mieli kätellä peilistä katsovaa henkilöä ja esittäytyä hälle, mutta kai se on vaan tajuttava, että minä se siellä vaan olen. Kuulostaa varmaan itsekehulta koko juttu, mutta oikeasti se ei ole sitä! On vaan tosi kivaa, kun itsetunto alkaa nousta sieltä jostain uumenista.

Tänään meillä oli koulussa opinnäytetyöhön liittyvät opinnot. Aiemmin nuo tunnit ovat ahdistaneet mieltä, sillä se opinnäytetyö on ollut kaukainen haave vain. No, tänään kävimme siis noita mahdollisia aiheita läpi ja ystäväni kanssa sitten sytytimme idealamput päähän ja löysimme meille hyvän aiheen! Meillä kun tuo Lontoo taittuu niin hyvin, niin otimme aiheeksi: rasitusergometrian potilasohjeet englanniksi. Tuo aihe saattaa kuulostaa pelottavalta, mutta on tooooodella kiva ja mielenkiintoinen. Monet aiheista kun oli jotain mielipidekyselyitä, niin on kiva päästä tekemään jotain, joka oikeasti liittyy meidän alaan. Opinnäytetyön aihe pitää muutenkin olla sellainen, että sitä on mielekästä tehdä ja pakertaa (viinin voimalla). Nyt on vaan viinit mielessä, kun viikonloppu ja Turkkusen reissu lähestyy kovaa vauhtia! En ole ollut yli kahteen kuukauteen missään viihteellä, niin nyt tulee kyllä reissu ihan tarpeeseen. En edes jaksa stressata mahdollisesta painon noususta, sillä ei se voi hurjia määriä noustakaan kahden päivän aikana.

Ainiin, pakko jakaa yksi huvittava juttu kouluun liittyen. Meillähän on nyt yksi molekyyligenetiikan kurssi menossa, joka on jo suomeksi todella vaikea kurssi. Mutta kun opintoihin pitää kuulua kansainvälisiä opintoja X-opintopistemäärä, niin joku kurssi on käytävä englanniksi, niin tämä kurssi on sitten ”Lontoolla”. Noh, ei siinä muuten mitään, mutta se itse opetustilanne on melko hupaisa. Opettaja on nimittäin supisuomalainen niinkuin me opiskelijatkin ja siellä se vaan puhuu kaikki asiat englanniksi. Ei siinäkään vielä mitään, mutta se englanti ei ole kovin mahtavaa (en ole itsekään mikään huippu, mutta silti tuo tilanne on vaan niin hupaisa). Se opettaja saattaa siis puhua näin: ”ändöö ändöö mikä on muuten kilpirauhanen enkuksi? Aa okei, andöö then thät thyroid kän pee ööö öööö. Mikähän on vajaatoiminta enkuksi? aa okei, then thät kän meik thous things ändöööö”. Ja se on aikalailla tuota kokoajan.. Tekisi mieli kysyä, että mikset vaikka vaan sano suomeksi asioita? 😀 Noh, se kurssi kuuluu vissiin tosiaan käydä englanniksi, mutta sen järjestely on tehty ehkä vähän hauskasti. Mutta mie muistan kyllä tämän kurssin ikuisesti! 😀

Ei miulla muuta, adios! <3