Hipsutin

Pitäisi lukea tenttiin.. taas! Tämä elämä on nykyisin vaan yhtä opiskelua! Ensi viikolla olisi kaksi tenttiä, sitten olisi yksi työselkka tekemättä ja sitten vielä vaihtoa varten pitäisi tehdä kasa tehtäviä. Miun pitää mm. kirjoittaa aine englanniksi omasta kulttuurillisesta sensitiivisyydestä.. (wtf?! :D) Sitten pitää kirjoittaa aine stipendirahojen käytöstä, tehdä power point -esitys omasta maasta ja ja ja.. lista jatkuu vaan! Jos olisin tiennyt, kuinka paljon asioita pitää tehdä vaihtoa varten, en tuskin olisi lähtenyt koko hommaan mukaan. Aivan järkyttävästi kaikkea pitää tehdä. Noh, työ varmasti palkitaan sitten ensi syksynä, mutta tällä hetkellä se ei kauheasti vielä helpota mieltä, kun on muutenkin niin paljon muuta kouluhommaa. Tämä toinen opiskeluvuosi on ollut kyllä toooooooodella rankka! Kevättä kohden alkaa onneksi helpottamaan, sillä lukkari on aika paljon tyhjää täynnä. Miksi ei olisi voinut tasaisemmin jakaa näitä kursseja koko opiskeluvuodelle? Noh, ei pidä valittaa.. Keväällä on sitten kiva, kun on rennompaa menoa.

Olen kyllä kokoajan enemmän ja enemmän innoissani Itävallan vaihdosta, mitä lähemmäksi se ajankohta tulee. Tunteet vaihtelee laidasta laitaan: pelottaa ja samalla olen tosi innostunut! Miulla tulee olemaan ihan äääälyttömän ikävä avokkia, ystäviä, siskoja, kissoja ja.. kaikkea. Onneksi yksi ystäväinen lähtee samaan kaupunkiin mukaan. Ja sitten avokki ja yksi ystävä lupasi tulla käymään vaihdon aikana Itävallassa 🙂 Oon varmaan aiemmin sepittänyt nämä samat asiat, mutta kertaus ei ole pahitteeksi 😉 Ja näissä asioissa miun elämä tällä hetkellä pyörii: koulussa ja vaihdon suunnittelussa.

Painon suhteen ei ole uutta kerrottavaa. Kävin parin viikon tauon jälkeen keskiviikkona (ja eilen) salilla ja tämä on näkynyt puolen kilon painonnousuna ja siihen se paino nyt näyttää jääneenkin. Eli joka ikinen aamu tuo vaaka on näyttänyt TASAN 63kg, ei enempää eikä vähempää. Toisaalta ärsyttää ja toisaalta huvittaa. Noh, pitää ajatella painon junnaaminen sillä tavalla positiivisesti, että ainakaan se ei ole tuon puolen kilon jälkeen noussut, vaan pysnyt kiltisti paikoillaan. Olisihan se kiva, jos se kiltisti lähtisi sitten laskemaankin siitä 🙂 Muutenkin on ”se aika kuukaudesta” tuossa ihan kohta tulossa, joten nestettä on alkanut kerääntyä kehoon. Mikä perkule siinäkin on, kun aina pari päivää ennen menkkojen alkua on ihan ”Michelin-ukko” -olo? Kyllä se turvotus onneksi aina parissa päivässä laskeekin, mutta on se aluksi inhottavaa, kun kaikki vaatteet puristaa ja on muutenkin vetämätön ja laiska olo. Miun liikkeet on kuin jostain hidastetusta elokuvasta.

Huomenna ajattelin käydä juoksemassa toooosi pitkän lenkin. Ainakin 15km, ellei jopa enemmän. Olen lukenut monia artikkeleita puolimaratoniin valmistautumisesta ja olen löytänyt yhden korjaavan asian, joka miun pitää tehdä omaan juoksuharjoituksiini. Eli en saisi joka kerta juosta niin kovaa. Minun pitäisi siis ainakin kerran viikossa juosta joku lenkki paljon hitaammin, kuin normaalisti juoksisin. Tällä saan hurjat juoksusykkeeni laskemaan paremmalle tasolle ja saan vähän erilaista rasitusta. Eli huomisella lenkillä miun ei ole tarkoitus tehdä uutta aikaennätystä, vaan lähinnä lisätä kestävyyttä pienemmillä sykkeillä. Miulla onkin aika hurja tuo keskisyke juoksuissa, jotain 165-170 luokkaa. Se on liikaa, kun kuitenkin juoksen sen 3-4 kertaa viikossa. Aloittelijoilla se syke tosin on normaalistikin nuin korkea. Olen muutenkin vähän punninnut näitä liikuntakertojani ja sen vuoksi joudunkin jättämään nyt  kuntotaekwondon kokonaan pois, koska liikuntakerrat loppuu miulta kesken. Ja muutenkin pidän itselle ehdottoman tärkeänä sitä, että niitä lepopäiviä tulee se kaksi viikossa, koska tuo tämänhetkinen liikkunta on niin rankkaa. Enkä halua itseäni taas ylikuntoon!

Tällä hetkellä miun keskittyminen on siis tuohon puolimaratoniin valmistautuminen ja samalla lihaskunnon ylläpitäminen. Kaikkea kun ei oikein saa samalla. Minusta ei voi siis tulla maratonin juoksijaa ja samalla omistaa hurjaaa bodarikehoa. Ja nyt kun olen ihan kunnolla hurahtanut juoksuun, niin aion jatkaa samalla tiellä. Olen joskus sanonutkin (ja päättänyt), että ennen kuolemaani haluan juosta maratonin. Voihan tietysti käydä niin, että ehdin kupsahtaa ennen maratonia, mutta olen ehtinyt ainakin hyvin lähellä sitä haavetta 🙂 Hui, jos (ja kun) joskus juoksen koko maratonin, niin pillitän varmaan kaksi kuukautta sen jälkeen onnellisuuttani 😀 Niin iso haave se miulle on! Ensimmäinen etappi on tietty tuo kesän puolimaraton ja senkin saavuttaminen on jo puoli haavetta 🙂

Miun pitäisi kyllä käydä varmaan tutkimuksissa ennen puolimaratonin juoksua. Epäilen nimittäin vahvasti, että miulla on rasitusastma, sillä juoksun jälkeen miulta häviää aina ääni ja hengittäminen on vähän hankalaa. Tuo ongelma on siis ollut miulla niin kauan kuin muistan ja se tulee aina tuollaisen raskaan liikunnan jälkeen. Joskus myös liikunnan aikana miulla kertyy sikana limaa kurkkuun ja juoksemisesta tulee vähän hankalaa, eikö olekin ihanan mielenkiintoista? 😀 Noh, ei siitä sen enempää.

Pitäisi mennä lukemaan tenttiin. Kiinnostaa ihan hirveästi…NOT! Ja sitten vielä kun haluaisi panostaa noihin ammattiaineisiin, niin meinaa tulla paniikki aina lukemisen aikana, en tiedä miksi. Sain muuten todella vaikeasta aineesta, mikrobiologiasta nelosen! Ja siis arvostelu on siis ihan 1-5:een. Olin hiukan yllättynyt, sillä se oli niiiiin vaikea kurssi miulle!

Kai se on pakko mennä taas lukemaan..

Ei miulla muuta, adios! <3