Hipsutin

Kerrankin pääsen nettiin tällä koneellani, joten tulin kirjoittelemaan kuulumisia. Olin nyt hiihtoloman toisella paikkakunnalla töissä ja eilen palailinkin kotiin. Liikkuminen on sujunut entisellään, syömisetkin ovat menneet ihan ok. Salilla en ole päässyt käymään, mutta olen taas kevennetyn liikuntaviikon jälkeen aloittanut juoksun. Ihana oli huomata, että juoksu rullaa taas hyvin, jopa paremmin kuin aiemmin. Ensi viikolla pääsee taas salille pitkästä aikaa, ihanata kun saa taas lihaskunnon herätettyä henkiin. Saa nähdä, tuleeko vaakaan sen puolesta muutoksia, sillä se paino saattaa vähän nousta. Tuntuu kyllä siltä, että parin viikon aikana on lihaskunto lähtenyt vähän laskuun. Aluksi se stressasi, mutta ei enää. Olen jotenkin onnistunut löytämään rentouden tähän elämäntapamuutokseen ja painonpudotukseen.

Kävin tänä aamuna vaa`alla, vaikka eilen pidin kunnon hiilari-herkkumättöillan. Ja silti vaaka näytti tänä aamuna vain  63kg! Uskon, että se paino on oikeasti reilusti siinä 62kg:n puolella, sillä eilisistä syömisistä turvotusta oli selvästi havaittavissa.  Noh huomenna se vaaka näyttää varmaan totuudenmukaisempia lukemia, sillä tänään ei herkkuja saa vetää. Kerran viikkoon tai kahteen viikkoon siis sallin tuon herkkupäivän. Olen aika hyvin jo tottunut tuohon, että herkkuja ei saa vetää silloin kun tekee mieli. Tunnesyömisen kanssa meinaa olla edelleen hankaluuksia, sillä välillä olen pikkaisen antanut periksi ja syönyt esim. pienen vanukkaan silloin, kun on paha päivä. Mutta en onneksi sentään jokaisena pahana päivänä! Tuosta tulee kyllä piiiiitkä projekti, että saan tunnesyömisen pois! Tunnesyömisen jättäminen tuntuu välillä kauhean hankalalta! Ja miusta tullee semmoinen Hulk, jos en saa sitä tunneruokaani 😀

Töissä ollessani huomasin, että paino on tosiaan pudonnut. Käytin joulukuussa samaisessa työpaikassa ollessani L-kokoisia housuja, sillä M kiristi niin kovin. Tällä viikolla käytin S -kokoisia housuja, jotka jopa vähän roikkuivat päällä! Muutenkin olen vaatteista huomannut, että ne roikkuvat päällä: ennen tiukat juoksuhousut tippuvat jalasta, monet t-paidat näyttävät taas hyvältä päällä tai jopa roikkuvat päällä.. Olen tosi iloinen tästä painon putoamisesta, enää en ahdistele peilikuvaa ja kireitä vaatteita! 🙂 Vielä on tosin matkaa tavoitepainoon, mutta en ole niin suorituspaineinen painonpudotuksen kanssa kuin aiemmin.

Koska netti ei ole tällä viikolla toiminut, en ole päässyt kiloklubiakaan käyttämään. Ehkä ihan hyvä niin, sillä olen päässyt pakkomielteisestä kalorienlaskemisesta eroon. Olen nyt syönyt silloin kun on nälkä ja lautasannosmallin mukaisesti. Ajattelinkin tuossa aamulla, että kiloklubiin en enää vähään aikaan palaa, koska paino on selvästi ilman sitäkin laskenut. Kiloklubi on kyllä todella hyvä apuvälinen painon pudottamiseen, mutta itse tosiaan aloin jo liian pakkomielteisesti miettimään kaikkia syömiäni kaloreita. Käyn varmaan painoa välillä täyttelemässä sinne kiloklubiin, sillä siellä tullee niin hienoa kaavioita omasta edistymisestä. Lisäksi se laskee arvion siitä, monessako viikossa oma painotavoite on saavutettavissa. Ja se antaakin miun mielestä ihan realistisia arvioita siitä, missä ajassa terveellisellä syömisellä ja liikunnalla saa painoa pudotettua (ei siis millään ”tappotyöllä”). Tällä hetkellä kiloklubi näyttää, että miun tavoite (58kg) on saavutettavissa 10:ssä viikossa, ei paha! 🙂 Uskon, että tuo 10 viikkoa tavoitepainoon on aika lähellä tuota todellisuutta.

En muuten muista, milloin viimeksi olisin ollut 58kg painava saatikka sitten 62-63 kiloinen.. En muitenkaan meinaa tajuta, että olen oikeasti onnistunut tässä projektissani alkuhankaluuksien jälkeen. Motivaatiota on parin kuukauden jälkeen vieläkin 120% mukana! Olen niin onnellinen! 🙂  Yleensä olen sen pari viikkoa- kuukauden jaksanut ja sitten olen palannut entisiin elämäntapoihini. Muutenkin vaikka painoa on tippunut ”vain” sen neljä kiloa, niin tulokset tuntuu ja näkyy kyllä selvästi! Olen kyllä aiemminkin huomannut, että näin lyhyellä se painonnousu ja -lasku näkyy niin helposti.. Ja niin, tuohan neljä kiloa on kahdeksan voipaketillista, se on paljon se! 🙂

Kaikki tuntuu olevan tänään ihanaa, hormoneissa jottai vikkaa? 😀 Noh hyvä se vaan on, että on hyvällä päällä! Tänään ajattelin käydä juoksemassa ja sitten illalla.. ei ole putousta! Elämä loppuu, mitä mie nyt teen lauantai-iltaisin?! Vähän tekisi mieli ottaa huikkaa, mutta morkkis taitaa senkin onneksi estää. Parin viikon päästä lähden kaverin kanssa Turkkuseen juhlimaan ja kattoo sirkusta. Taitaa käydä niin, että meidän reissu on yhtä sirkusta 😀 Mutta niin, pointti tässä asiassa oli se, että yritän malttaa sinne asti ja olla juhlimatta.. Katsotaan, kuin käy 🙂

Adios! <3