Hipsutin

Uusi viikko ja uudet kujeet. Tänä aamuna vaaka näytti -200g, eli paino on nyt sen 65,4kg. Noita vaa`an lukemia ja grammoja ei tosin kannata hirveästi tuijotella kehon nesteiden vaihtelujen takia, mutta tuntuu painon aleneminen silti kivalta. 🙂 Viime viikko meni aikas nappiin treenien osalta. Ainoastaan eilinen kuntotaekwondo jäi välistä, sillä olin jo liian monena päivänä käynyt tekemässä syketreenit. Lauantaina hiihtäessä huomasin, että ”treenitehoja” alkaa miun tasoiselle liikkujalle olla jo vähän liikaa. Kävin kuitenkin kuntotaekwondon sijasta reippaalla kävelyllä, jossa syke oli siinä 120-140 tietämillä, eli ei liian kovalla tasolla.

Olin tuossa pari vuotta sitten todella aktiivinen liikkuja ja silloin sain fysioterapeutilta aika rankkaa palautetta siitä, että vedän liian monta syketreeniä viikossa. Kävin silloin siis 5-6 kertaa viikossa ”tappojumpissa”, jossa keskisyke huiteli 160-170 välillä. Muistan, että laadimme silloin kunto-ohjelmani uudestaan niin, että näitä tappojumppia sai olla korkeintaan kolme viikossa. Tietenkin kunto-ohjelmaan kuului tappojumppien lisäksi kuntosalilla käynti ja kehonhallintaan liittyvä jumppatunti. Vaikka se silloin aluksi tuntuikin tylsältä lähteä kevyelle hölkälle bodyattackin sijaan, huomasin oman hyvinvoinnin ja kestävyyden paranevan. Tämä neuvo, ettei saa liian monta kovaa treenejä vetää, on siis iskostunut syvälle alitajuntaani. Jokainen on tietty yksilö ja tekee treeninsä niin, kuin parhaaksi näkee, mutta miulla tuo systeemi on toiminut parhaiten.

Olen kävellyt ”hyötyliikuntana” ja palauttavana treeninä koulusta kotiin 2-3 päivänä viikossa. Olen täytellyt joka päivä ahkerasti kiloklubin ruokavalion ja liikunnan toteutumiskaavioita ja tähän mennessä olen arvioinut tuon hyötyliikunnan kuluttavan noin 200 kcal/kerta. Tänään ensimmäistä kertaa otin sykemittarin käyttöön kotimatkalle ja yllätyin tuloksista! Kotiin päästyäni sykemittari näytti keskisykkeeksi 145, maksimisykkeeksi 170 ja kulutetuiksi kaloreiksi 375! Niin ja matkan kävelemiseen (noin 4km) meni se 45 minuuttia. Tuo kotimatka on kieltämättä käytännössä kokoajan loivaa nousua yhden tosi jyrkän nousun lisäksi, ettei mikään ihme, että syke on noin koholla. Sitä vaan ei jotenkin tajua liikkuvansa tehokkaasti, kun sen matkan ottaa vaan sellaisena ”arkikävelynä”. Mutta siis todella positiivinen juttu! Kaikki vaan hyötyliikuntaa harrastamaan! 🙂

Olen tämän painonpudotuksen kanssa ollut sen suhteen tiukalla linjalla, että mihinkään pilipali-dieetteihin ja muihin hömpötyksiin en ryhdy, vaan pudotan painoa, niinkuin sitä pitää pudottaa (eli ns. oppikirjojen mukaisesti). On siis vain ymmärrettävä ja hyväksyttävä, että oikotietä ei onneen ole. Kävin nyt kuitenkin  hakemassa kirjastosta itselleni vähän hömppälukemista painonpudotukseen liittyen. En tiedä sitten onko se lopulta kuitenkaan niin hömppää, kuin ennakkoajatukset kirjasta on, mutta katsotaan.. Kyseessä on siis Dr.Phil:n ”Painonpudotushaaste – 7-kohtainen avainohjelma pysyvään painonhallintaan” -kirja. Kirjassa epäilyttää juurikin se kirjoittaja, sillä olen kuullut huhuja, että Dr. Phil ei ole oikeasti mikään psykologi! Se oli kyllä aikamoinen järkytys, kun ensimmäisen kerran kuulin siitä. 🙁 Aloittelin eilisiltana lukemaan sitä kirjaa ja ilokseni huomasin, että kirjassa käsitellään minun yhtä ongelmaani (ja monen muunkin), eli tunnesyömistä. En ole kyllä päässyt kirjan lukemisessa vielä kauhean pitkälle, joten en osaa sanoa vielä mitään negatiivista tai positiivista kirjasta. Palaan siis asiaan myöhemmin..

Pakko kehua, tykitin viikonloppuna ihan huolella koulutehtävien kanssa! Sain tehtyä kolme eri laajaa koulutehtävää! Montakohan niistä tulee bumerangina takaisin? 😀 Miulla onkin ollut tässä aikamoinen morkkis koulusta lintsailusta, joten päätin sitten tarttua itseäni niskasta kiinni ja tehdä edes niitä koulutöitä.
Tänään tuolla koulussa oli parasitologian luennot enkuksi, kun Afrikan mailta tuli opettaja sitä meille opettamaan. Oli iloinen yllätys, kun ymmärsin melkein kaiken siitä englannista! Luulin miun englannin tasoa paljon huonommaksi (ja oon vielä lähdössä vaihtoon, hih!), mutta totuus olikin toinen. Itseasiassa ymmärrän enkkua tosi hyvin, mutta lauseiden tuottamiseen paperille ja ääneen tuottaa hankaluuksia useiden kielioppivirheiden vuoksi. Noh kyllä se siitä vielä kehittyy!

Ja taas on ihan hirveä nälkä! Vaikka on kiva tietää joulukuun mättöjen jälkeen se, miltä se oikea nälkä tuntuu, niin ei sen tarvitsisi silti kokoajan tuntua 😀 Syön siis edelleenkin normaalisti, tarvittavan määrän, täysviljaa, paljon kasviksia ja vettä -periaatteella, mutta kun se ei auta! Johtuu varmaan tästä liikunnan määrästä.. Pitää varmaan vaan yrittää tottua tähän.

Mutta ei miulla nyt tällä kertaa enempää, eli mars jääkaapille! 😀

Adios!