Hipsutin

Noniin nyt voisin vähän kertoa pikku lapsukaisistani, eli kissoistani tänne jotain.

Tämä lapsukainen on nimeltään Hipsu, jonka nimestä blogin nimi on tullutkin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on tälläkin. Itse sanon Hipsua useasti mammanpojaksi, sillä Hipsu on kuitenkin yllättävän ”riippuvainen” miusta. Hipsun muita lempinimiä ovat Pipsa, Monni ja Hipsukka. Hipsu on kuusivuotias harmaa-valkoinen kissa, aikoinaan vähän huonoista oloista miulle tullut kisu.

Hipsu tuli puolivuotiaana minulle ja oli aluksi todella agressiivinen kissa! Kokeilin vaikka mitä poppakonsteja, mutta silti Hipsun vihakohtaukset jatkuivat. Keskustelin eläinlääkärin kanssa jo lopettamisesta, sillä Hipsun agressiivinen käyttäytyminen oli jo huolestuttavaa ja pelottavaa. Pyörittelin pitkään lopettamisajatuksia päässäni, mutta en pystynyt lopulta siihen, vaan halusin odottaa. Onneksi tein näin, koska Hipsusta on nykyään tullut rauhallinen poika, joka tosin osaa olla välillä aika ärsyttävä 😀 Hipsu onkin aika itsepäinen ja todella huomionhakuinen kaveri!

Kissoista usein puhutaan, että ne ovat itsenäisiä ja ihmisiin sitoutumattomia, mutta se ei ole kyllä totta! Hipsun mielestä paras hetki änkätä syliin on erityisesti silloin, kun minä yritän tehdä koneella koulutehtäviä, lukea tenttiin jne. Jos menen vessaan, niin usein Hipsu tulee mukaan ja jos hän unohtuu mukaan matkasta, alkaa kohta surkea naukuminen oven takana 😀 Olen yrittänyt selittää Hipsulle, että tämä äitiliini tarvitsee joskus omaa aikaa, jopa siellä vessassakin, mutta Hipsu ei jostain syystä ymmärrä 😉

Hipsu harrastaa ovien availua ja joogailua. Hipsu oikeasti vääntää välillä kaikki raajat pitkäksi pötköksi, niinkuin yllä olevasta kuvassa näkyykin. Lisäksi Hipsusta on kiva saada lisähuomiota mm. verhoissa roikkumisella.

Sitten toiseen lapsukaiseen, Minniin.

Minni on reilu neljävuotias musta-valkoinen tytteli, joka suloisuudellaan ihastuttaa kaikki naiset! Kaikki haluavat ottaa Minnin syliin, mutta valitettavasti Minni ei haluaisi mennä kenenkään syliin 😀 Minnilläkin on lempinimiä: pinni, pissis, pissaliisa ja kusipekka 😀 Kusipekka -nimi on tullut avokiltani, josta johtuukin nimen pienoinen ronskius. Minni on ollut joskus kova pissailemaan vääriin paikkoihin, josta lempinimet ovat saaneet alkunsa. Onneksi pissaaminen vessan ulkopuolisille paikoille on vähentynyt lähes nollaan, mutta silloin tällöin yllätyksiä tulee vastaan.

Minni on pienikokoinen, mutta omaa jonkin verran vatsaa, joka hyllyy leikkien lomassa iloisesti laidasta laitaan. Tuota Minnin vatsaa pitää kyllä vähän tarkkailla, ettei se pääse liian isoksi kasvamaan, jottei terveysriskit kasva älyttömän suuriksi. Tulisikohan Minnikin miun kaa painonpudotusprojektiin? 🙂

Minni tykkää leikkiä palloilla, hiirillä ja uskokaa tai älkää, juustonaksuheijastimella! 😀 Se on tullut joskus sellaisen sipsipussin mukana ja siitä onkin tullut oiva lelu! Minni osaa aika hyvin tuoda hälle heitettyjä leluja takaisin, mutta joskus ne jää vähän puolitiehen ja sitten alkaa hirveä huutonaukuminen, että heitäääää! Minninkin mielestä paras hetki leikkeihin on silloin, kun teen koulutehtäviä, luen tenttiin… jne 😀  Jos Minni leikkii yksikseen, niin paras paikka siihen on kylppäri. En tiedä mikä siinä paikassa on, mutta usein Minnin näkee tallustelevan hiiri suussaan kylppäriin, jossa huutonau`un säestyksellä voikin sitten leikkiä!

Minni on tosiaan tosi kova naukumaan, varsinkin aamulla kun mie herään. Silloin Minni juoksee kokoajan perässä ja naukuu naukumistaan ja joka ikinen kerta miun pitää viedä Minni ruokakupille, jotta hää rauhottuisi syömään. Pikkuinen ei vieläkään osaa aamulla mennä ite kupille :love:

Noniin ei miulla muuta tällä kertaa. Huomenna on oikeasti vapaata koulusta, jotenka taidan nukkua pitkään ja laiskotella hyvällä omatunnolla ainakin puoli päivää.

Adios!