Hipsutin

Viimeinen viikko koulua menossa ja mie oon ihan rikki poikki. Mie en jaksais enää päivääkään koulua, mutta silti on jaksettava vielä kolme päivää. Asiaa ei helpota käynnissä oleva muutto, joka tuo paljon lisästressiä tähän sekasotkuun lisää.

Työselostusta pitää vääntää jokaisen koulupäivän jälkeen, koska asioita tapahtuu niiiiin paljon yhden labraharkan aikana. Luulin aluksi, että moiseen menisi vain vähän aikaa. Mutta ei, mie väsään sitä aina kolme tuntia päivässä koulun jälkeen! Tähän päälle muuttosiivous ja kaikkien muiden asioiden hoitaminen, niin voilà, räjähtämispiste on valmis! Ja tänään mie sitten räjähdin.. Oon itkeny varmaan kaikki kyyneleet, mitä miusta irti lähtee. Ja vieläkin ahdistaa. Ensi viikolla alkaisi täysipäiväinen työ, samalla pitäisi lukea lukukauden viimeiseen tenttiin, joka on aiheeltaan vaikea. Lisäksi pitäisi hoitaa vaihtoon liittyviä asioita: asunto, vakuutukset, kelapaperit, opiskelijakortti, työvaatteet.. Asiaa ei helpota kiukutteleva avokki, joka on myös väsyttänyt itsensä muutolla ja liiallisilla työtuntimäärillä. Noh, itse kiukuttelen samalla tavalla takaisin, joten peiliin tässä saa itsekin katsoa. Melkonen sekametelisoppa siis menossa. Suoraan sanottuna vituttaa aivan älyttömästi.

Ruoka ei ole maistunut. Tämä on se toinen puoli stressiä, jota harrastan. Eli joko tunnesyön tai sitten en syö lainkaan. En ole käynyt vaa`alla. Ei se varmaan hirveästi ole muuttunut entisestä. Olen saanut aikatauluihini ängettyä kävelyllä käynnin. En mitään pitkiä, mutta niin, että saisi ajatukset edes hetkeksi muuhun, kuin niihin odottaviin miljooniin velvollisuuksiin.

Tällä kertaa tällaista vali-vali -settiä.. pahoittelen. Mutta aina on osattava löytää edes yksi positiivinen asia arjen mutkissa. Ja yksi asia miut saakin hymyilemään: se, että pääsen alakerran viina-huumehuuruisesta sikanaapurista eroon, hurraa! 🙂 Eilen se sika kävi soittamaan rumpuja 11:sta aikaan, ei pitkään, mutta niin pitkään, että varmasti monet heräsivät. Oon joskus todella vihoissani (jossa tilassa olen hyvin harvoin) mennyt sanomaan joskus jotain, jota kadun sekunti sanomisen jälkeen. Tällä hetkellä miun tekisi mieli työntää sikanaapurin postilaatikosta paskat sisälle. Ja saan nautintoa oikeasti siitä ajatuksesta! Nytkin nauran asialle! Mie nyt vähän pelkäänkin, kun olen tässä ollut räjähdysherkällä päällä, niin että toivottavasti en mene oikeasti toteuttamaan sitä.. Hmm.. vai pitäisikö? 😉 No ei vaan! (Eipä!)

Adios! <3