Hipsutin

Piiitkästä aikaa pääsen tänne päivittelemään kuulumisia. Paino on mennyt 61-62kg:n väliä eestaas miun tunnesyömisten mukaan. Voi luoja mikä tunnesyöjä mie osaankin olla! Se on kyllä miun paheista ja ongelmista suurin! Oon kyllä sata kertaa tyytyväisempi tähän painoon, kuin että huitelisin taas tuolla 67-68kg:n kohdilla. Laihdutus on ollut viimeiset pari kuukautta melkosta ylä- ja alamäkeä ja sen takia paino on nyt tuossa kondiksessa. Pääasia, ettei se ole noussut takaisinpäin, mutta vielä mie haluan lisää pois! Olen kyllä ihan armoton stressaaja ja puran sitä joko syömisellä tai syömättömyydelläni (mikä ei ole hyväksyttävä syy, tiedän). Välillä ahdistaa asiat niin paljon, ettei ruoka maistu ja oksettaa. En ole siis masentunut, vaan ihan pirun stressaantunut raha- ja kouluasioihin. Tiedän, että nämä raha-asiat alkaa helpottaa ensi syksyn harkan jälkeen, sillä aloitan osa-aikatyön omalla alallani ja väännän samalla opparia. Jo se tieto, että tulen tienaamaan kuukaudessa 800€-1000€, on aivan ylimahtava! Opiskelu on ollut tosi kivaa ja antoisaa, mutta taloudellinen puoli on tosiaan aina kovilla. En muista, milloin viimeksi olisin voinut shoppailla kaupoissa vaatteita ihan kunnolla. Sitä mie ootan kyllä ehkä eniten, että pääsee shoppailemaan ja ihan ruokakauppaankin ajattelematta joka senttiä.. ahhh sitä tunnetta! 😀

Kävin tänään salilla. Sitä alkaa väkisinkin tuijottamaan muiden suorituksia, kun haluaa vinkkejä omiin treeneihin. Monta hyvää vinkkiä olenkin saanut, mutta välillä taas.. Voi hyvänen aika mitä mokia! Tekisi mieli mennä sanomaan (siis ihan hyvässä mielessä), että älä tee noin vaan tee mieluummin näin, mutta en kehtaa. Monet ottaa sen varmasti loukkauksena, vaikka kuinka nätisti asian sanoisi. Välillä pelottaa, että se toinen siellä salilla menee hajottamaan itsensä niillä suorituksilla. Lisäksi olen huomannut tässä, että aika harva tekee toistoja tarpeeksi isoilla painoilla. Olen itsekin sortunut tähän joskus, mutta Jutan ohjelmaa seuranneena, sekä joskus (muutama vuosi sitten) PT:n ohjaamana olen tajunnut siirtyä ”oikeisiin” painoihin. Monet naisimmeiset tulee salille kauniit treenivaatteet ja paksut meikit naamalla ja tekevät niin pienillä toistoilla, että ilmekään ei värähdä ja keskittyminen treenistä siirtyy mm. käsissä olevan cosmopolitaniin. Mutta silloin treenistä ei ole juurikaan mitään hyötyä eivätkä lihakset pääse kehittymään. Itse teen nykyisin sen verta isoilla painolla, että naama helottaa punaisena irvistelystä ja itku meinaa tulla, en ole siis varmastikaan viehättävin näky salilla. Mutta painot ovat varmasti nyt oikeammat kuin joskus aimmin. Noh täähän meni kunnolla nyt omakehuksi koko juttu! Virheitä teen kyllä varmasti edelleen monissa asioissa. Esim. saliohjelma on vähän retuperällä, kun oikeaa sellaista ohjelmaa ei oikeastaan ole. Lisäksi itsekin joskus liikkeiden kanssa sekoilen kunnolla, kun en muista, että miten se joku liike menikään.

Kuntosalilla käynti olisi kiva aloittaa joskus vähän vakavemmallakin otteella. Minnuu kiinnostaa kropan kiinteytys, mutta ei miusta mitään kunnon fitnessmuijaa tule! Olen vartalotyypiltäni päärynä, eli suurin osa kaikesta kertyy jalkoihin. Siis lantioon, takapuoleen ja reisiin kerääntyy paljon rasvaa! Niin olisi kiva haaste kiinteyttää ja muokata niitä timmimmäksi. Se olisi sellainen seuraava motivaationkohde, kunhan juoksuharrastus laantuu.. En tiedä, pystyykö niitä toteuttamaan yhdessä.. Kassellaan!

Vielä olisi tämän viikon jälkeen kaksi viikkoa koulua. Olisi kiva aloittaa jo loma (lue työt), mutta vielä pitää tosiaan koulunpenkkiä kuluttaa jonkin aikaa. Kohta on 4/7 koulusta suoritettu ja ensi syksy meneekin sitten harkassa, joten ns. koulua eli teoriaopintoja ei ole silloin yhtään. Periaatteessa siis on helppo syksy tulossa, kun ei tarvitse olla tenttiin lukemassa tai tekemässä miljoonaa raporttia. Kunhan muistaa hinata itsensä sinne harkkapaikalle, siistiä! 🙂 Syksyn harkan jälkeen ei olisi sitten oikeastaan muuta kuin pilipalikursseja ja se oppari. Mielellisesti mie oon jo tuossa ensi keväässä, eli kohta tässä jo valmistutaankin, jipii!